skip to main |
skip to sidebar
Yksi työkavereistani tervehti minua heti ensimmäisenä päivänä suomeksi. Hän muisteli minulle elämänsä kalleinta mutta ehkä myös muutenkin mieleenpainuvinta ateriaa Helsingin Lappi-ravintolassa. Hän kertoi, että hänen vaimonsa käy kansanopistossa suomen kurssia ja että he ovat täysin ihastuneet Suomeen. Outoa, että heidän pikkukaupungissaan edes järjestetään suomen kurssi; ei siinä kuulemma olekaan kuin viisi oppilasta, joista kaksi tai kolme on Ville Valo -faneja.
Kaveri sanoi, että he odottavat jo innolla kesän Suomen-matkaansa Helsinkiin ja keskelle-ei-mitään. He ovat myös mäkihyppyintoilijoita, ja ovat kisoissa aina suomalaisten puolella. Hän tunsi Suomen mäkikotkat mua paremmin - kuka on Ville Larinto? Harri Olli on kuulemma paras, koska on törttöillyt viinapäissään.
Aloimme jo epäillä, että Saksan tai Suomen tai jopa molempien maiden postit olivat unohtaneet meidät. Mutta eilen postilokeroilla odottikin ensimmäinen lähetys, kotiin unohtuneet lenkkitossut. Kiitos Jaana! Uuteen kotiin saadussa ensimmäisessä postissa on aina jotain erityistä.
Terveisiä Frankfurt teehausista, joka tarjoaa teen lisäksi myös ilmaisen WLAN-yhteyden. Metrot ja ratikat ovat tänään lakossa, joten siirsin kirjastokäynnin huomiselle.
Saksassa juhlitaan laskiaista (Fastnacthsumzug) isosti. Eilen Frankfurtin keskustan valloitti iso karnevaalikulkue, jossa koreilivat isot ja pienet, mutta ennen kaikkea värikkäät ja äänekkäät. Kulkuetta seuraamaan tulleet lapsetkin olivat pukeutuneet asuihin. Kulkueesta heiteltiin yleisölle karkkia ja muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista.
Illalla käytiin katsomassa Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Kaupungista löytyy yksi dubbaamattomia originaaliversioita esittävä teatteri, joka oli kovin nuhjuinen, mutta ainoa laatuaan, joten ehkä siellä tulee vierailtua uudestaankin.
Tätä bloggailen muuten nyt kaupunginkirjastosta, josta löytyi parin tunnin ilmainen WLAN-yhteys.
Toisena päivänä työmatka sujui jo mukavasti, kun ekana päivänä tuli lähdettyä molemmissa päissä junalle turhan aikaisin, ja jatkoin vielä turhaan töihin bussilla. Matka menee onneksi alle 40 minuuttiin, kun kävelymatkat ovat harppoen vajaa 10 minsaa, ja junamatka siinä välissä 19 minuuttia. Saksalaiset junat tosin myöhästelevät aika herkästi, mutta sillä ei ole väliä, kun ei ole vaihtoja. Työmatka-ajan optimointi on kuitenkin riskaabelia, koska mun juna kulkee vain puolen tunnin välein. Se taas johtuu siitä, että työpaikka on pikkukylässä metsän ja peltojen välissä.
Aamulla ihmettelin, miksi tarkastusmaksu on vain 40 euroa, mutta sitten tulivatkin tarkastajat sisään, joten ehkä niitä näkee useamminkin. Ostin aluksi viikkolipun, mutta jatkossa käytän kuukausilippua, johon täytyy sijoittaa n. 110 euroa/kk. Ennen kuin juna menee metsään, niin sieltä on hienot maisemat "Mainhattanin" pilvenpiirtäjille. Maisemien katselun lomassa ehtii myös kerrata saksan kielen perusteita.
näkymä kotikadulta
Lähdin kiertelemään lähikortteleihin missiona löytää lähiruokakauppa. En löytänyt, joten kävin taas Leipziger strassella, josta löytyikin ihan kelpo supermarket ja myös mukava teekauppa, jonka ystävällinen herraskauppias puhui englantia brittiaksentilla. Onneksi teesihti löytyi niin ei tarvitse enää yrittää reikäkauhalla suodattaa.
Nettiyhteyden kanssa riittää haasteita. Tarjolla on kiinteitä vuoden tai kahden sopimuksia operaattoreiden kanssa ja vain yksi, Alice-niminen, tarjoaa sopimusta kuukauden irtisanomisajalla. Alicea siis odotellessa.
Illalla kävimme syömässä läheisessä thai-ravintolassa, joka ei tasolla tai palvelulla hurmannut, mutta saimme mahat täyteen. Kallion Lemon Grass säilytti edelleen asemansa ykkösenä.
Tänään tyhjennetään jääkaappi ja pakastin, tuloksena mm. pannaria ja hilloa. Muuttolaatikot lähtivät jo eilen ja nyt ahdetaan viimeisiä vermeitä matkalaukkuihin. Sepi on tänään vähän parempi, mutta kuume ei ole laskenut kokonaan. Varovaista sisäelämää siis edelleen.
Lento lähtee huomisaamuna klo 8.15 ja perillä ollaan paikallista aikaa 9.55. Seuraavat kuulumiset periltä!
ps. Hyvää ystävänpäivää.
Sepi heräsi viime yönä klo 2.09 kuumeisena, siinä vaiheessa mittari näytti 38,5°. Siinä sitten Finrexiniä ja lisävilttiä. Aamulla lämpöä oli edelleen yli 38°, joten toiseksi viimeinen työpäivä kuluu vällyjen alla kotona.
Päivää ei myöskään parantanut kylpyhuoneen kaapin romahdus seinältä! Irrotettiin suosiolla molemmat kaapit, ja tuloksena hirveät jäljet seinässä. Toivottavasti ehdimme tuunata holet kuntoon ennen lähtöä.
Kuvat http://www.city-residence.de.
