Ensimmäisinä päivinä taloa ei edes huomannut, vaikka se törröttää ihan kotikadun kulmalla. Sitten yhtäkkiä yhdellä iltakävelyllä se osui silmään. Nyt tiedän sen olevan yliopiston rakenuksen, jonka nimi jo herättää kauhun sekaista kunnioitusta: Bibliothek Gesellschaftswissenschaften und Erziehungswissenschaften (BGE). En osaa lausua sitä.
Ja ne sisätilat. 39-kerroksinen talo on kuin suoraan kauhuelokuvasta; hissiin astuessa toivot sen menevän sinne minne sinäkin (puolet hisseistä pysähtyy parillisissa ja puolet parittomissa kerroksissa, kerrosta ei voi tai en osannut valita). Portaikon kautta ei kannata yrittää; siellä ei ole ovia kerroksiin, vain portaita. Betoniset seinät tahrittu graffiteilla. Ihmiset näyttivät karanneen Stephen Kingin saksalaiseen yliopistokirjastoon sijoittuvasta romaanista.
Selviydyin 37. kerroksessa sijainneesta psykologian laitoksen kirjastosta ulos sydän pamppaillen ja toivoin ettei tarvitsisi enää palata. Tänään kävin ostamassa BGE:n alakerrasta juustosämpylän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti