Skandiviikonloppu

Épinalista

Lennämme illalla Suomeen, jossa huomenna allekirjoitan vuokrasopimuksen kesäasunnosta, teemme asuntokaupat, suunnittelemme remonttia ja illalla matkaamme laivalla kohti Tukholmaa. Pitäkää peukkuja lauantaina klo 14 alkaen (Ruotsin aikaa)! Maratonia voi seurata suorana myös netissä. Kuulumia taas maanantaina.

Eurovaalit

Suomen kunniakonsulaatti oli kävelymatkan päässä kotoa Beethovenstraßella. Joku oli käynyt äänestämässä ennen meitä, joten en päässyt tarkistamaan uurnaa. Oli mukavaa asioida vaihteeksi suomeksi suomalaisessa Bürossa.

Herkistelyä ja tankkausta

Tänään juoksin viimeisen lenkin Saksassa vähään aikaan. Nyt on pastatankkauksen, venyttelyn ja levon vuoro ennen lauantain maratonia. Töihin pitää viedä runsaasti eväitä, jotta saa tarpeeksi hiilihydraatteja varastoon. Herkut saavat odottaa, vaikka niitä on anteliaiden viikonloppuvieraiden jäljiltä runsaasti kaapissa.


Spagetti all Arrabiata


Paikat ovat kunnossa ja tavoitteet korkealla

Ribeauvillé

Viikonloppuvieraita III

Burg Frankenstein




Pysähdys P-paikalla, etsi riippuliitäjä




Épinalissa


Ribeauvillén haikaroita






Kevään mittaiset suunnitelmat toteutuivat kahden ystäväpariskuntamme saapuessa pitkän viikonlopun viettoon helatorstaiaamuna varhaisella koneella. Hekku, Mikko, Mia ja Mika olivat reissussa vain muutaman tunnin yöunilla, mutta levätä ei malttanut vaan suuntasimme kaupunkikierrokselle. Painostavan kuuma ilma helpottui ukkoskuuroon kierroksen lopussa ja kotona perräisillä oli hauska kuunnella jyrinää. Illalla löysimme Römerin liepeiltä pienet viinimarkkinat, joilla viiniä tarjoiltiin reilulla kädellä. Söimme hyvin saksalaisessa ravintolassa ja turinat valvottivat yöhön.

Perjantaiaamuna matkan varsinainen ohjelma käynnistyi, kun starttasimme vuokra-autolla (7-paikkainen Chrysler Voyager, u-uuu) kohti Ranskaa, Elsassin alueita. Heti alkumatkasta, kun oli jo huomattu ettei ilmastointi toimi, pysähdyimme Darmstadtin lähellä olevassa Burg Frankensteinissa, jossa tarinan mukaan on muuan herra Dippel tehnyt ihmiskokeita saadakseen ruumiit herätettyä henkiin. Linnasta matka jatkui ensin autobahnin vilinässä ukkoskuuron säestämälle lounaalle Hockenheimiin ja Ranskan puolella pienten kylien läpi kohti Épinalia, yöpymispaikkaa. Vaikka rajan ylitys oli helppoa ilman rajamuodollisuuksia ja yhtäkkiä oltiin Ranskan puolella, vaihtui kulttuuri muutaman sadan metrin matkalla yhtäkkiä aivan toiseen. Minun ranskan opintoni tuottivat vihdoin hedelmää, kun sain matkan aikana muodostettua ainakin kolme lausetta ymmärrettävää ranskaa!

Lauantaina suuntana oli Colmarin ympäristön viinialue ja toiveissa ehkä pieni viinitilavierailukin. Päivä oli todella kuuma ja helteinen, ja auton ilmastoinnin puutteen aiheuttama tukala harmistus muuttui hiljalleen jo huumoriksi. Pysähdyimme Ribeauvillén kylässä, jota etukäteen luulimme pieneksi kyläpahaksi, mutta joka olikin suosittu turistikohde täynnä autoja ja ihmisiä. Ranskassa kun oltiin, oli palvelun ja kielen kanssa vähän kamppailua, ja viinitilavierailukin kutistui pieneksi degustation-tuokioksi yhden viinintuottajan puodissa. Kylä ja silmänkantamattomiin ulottuvat viinitarhat olivat kuitenkin mieliinpainuvan kauniita. Mika toimi urhoollisena kuskina Frankfurtiin saakka. Perillä illastimme vielä naapuriravintolassa ja skoolasimme yhteiselle reissulle.

Meitä hemmoteltiin hyvien ystävien seuralla, aurinkoisella säällä, upeilla maisemilla, hyvällä ruoalla, hienoilla kokemuksilla. Mitäpä sitä muuta osaa toivoakaan.

Pullonpalautushelvetti

Pullonpalautus ei ole Saksassa yhtä helppoa kuin mihin on Suomessa tottunut. Ennen kuin lähtee kantamaan kassikaupalla pulloja palautukseen, kannattaa selvittää, mitä pulloja voi palauttaa minnekin. On Mehrweg-pulloja, jotka käytetään useampaan kertaan, kertakäyttömuovipulloja, jotka murskataan palautuksen jälkeen ja sitten on esimerkiksi pantillisia luomujogurttipurkkeja.

Tilanne on kuitenkin vähän helpottunut, sillä aikaisemmin saattoi joutua kuitilla todistamaan, että on ostanut palautettavat pullot samasta kaupasta. Me teemme ruokaostoksemme vain pienissä lähikaupoissa, eikä niissä tunnuta ottavan vastaan pullotyyppejä, joita ei ole myynnissä. Esimerkiksi Rewe-kaupan automaatti ei ota isoja limupulloja, koska siellä myydään vain pieniä. Luomukauppoihinkaan ei voi peruslimupulloja palauttaa, vain luomulimupulloja. Automaateissa ei kerrota selkeästi, mitä pulloja ne hyväksyvät, ja monissa kaupoissa pullot pitää kantaa kassalle - sitä emme ole vielä uskaltaneet kokeilla.

Alkaneen pitkän viikonlopun aikana tulee lisää tyhjiä pulloja, kun saamme taas kauan odotettuja vieraita luoksemme! Seuraava bloggaus on siis odotettavissa sunnuntaina.

Me eurooppalaiset

Eurovaalit ovat ovella ja näkyvät täälläkin katukuvassa. Eurovaaleissa toteutuu asiaankuuluvasti myös eurooppalainen äänioikeus, sillä meillä olisi mahdollisuus äänestää joko saksalaista tai suomalaista ehdokasta parlamenttiin. Sepi miettii ehdokastaan kuumeisesti (päätyi suomalaiseen), minä jatkan aiemmin valitsemallani linjalla.

Matkustaessaan huomaa ja tuntee olevansa suomalainen, mutta myös eurooppalainen. Eurooppa-tunnetta on vaikea määritellä ja sanoa, mikä se on ja miksi se on. Tunteen huomaa ainakin palatessa kaukomailta Euroopan maaperälle. Amerikkalaisten kielessä "European" tuntuu usein olevan termi erilaisuudelle, amerikkalaisuuden normista poikkeamiselle, mikä sopiikin oikein hyvin.

Bad Homburg

Bad Homburg on vanha kylpyläkaupunki Frankfurtin naapurissa. Kaupunki on ylellinen, sillä asuntojen neliöhinnat ovat paikoin Saksan kalleimmat.

Kävimme kaupungin linnalla, jonka hienoin osa oli iso puutarha. Linnalta päädyimme nautiskelemaan keisarilliseen Kaiser-Wilhelms-Badiin. Ennen kokematon kylpy oli mm. Hay Steam Bath, jossa nautittiin höyryistä tuoksuvien heinien seassa. Pari tuntia vierähti nopeasti erilaisissa höyryhuoneissa ja mieltä rauhoittavissa kammioissa. Kotiin palasi virkistynyt pari valmiina uuteen viikkoon.

Ulm II

Olen Ulmissa nyt kolmatta ja toistaiseksi viimeistä viikkoa työmatkalla. Tarkoitus oli käydä joku päivä valloittamassa Münsterin maailman korkein kirkontorni, mutta sää ei ollut suosiollinen silloin kun pääsi lähtemään töistä tarpeeksi ajoissa. Iltaisin ehti yleensä kuitenkin käydä juoksemassa ja ehkä saunassa ennen ruokailua ja paria Weizenbieriä kollegoiden kanssa.

Kauppareissulla

Olen rautakuurilla, jos se vaikka auttaisi ainaiseen väsymykseen. Lääkeuskovaiselle ei riitä, että kaiken saisi kasvisten muodossa ja vielä läheltä.

Edistystä

Asiat ovat ottaneet harppauksia eteenpäin, vaikka välillä tuntui ettei mikään mene minnekään tai ainakaan maaliin ja valmiiksi asti.

Kevään kestänyt piina ranskan kurssini kanssa päättyi ja sain eilen ainoan kauppatieteiden kandin tutkinnosta puuttuneen merkinnän rekisteriin. Aikuiskasvatuksen kurssit niin ikään alkavat valmistua, kurssi kerrallaan. Kysyin tiedekunnasta toimintaohjeita tutkinnon hakemiseksi ja erehdyin siinä sivussa epäröimään maisteritutkinnon tekemistä. Maisteriopinnoistakin on jo paljon tehtynä, mutta tämän kevään rutistuksen jälkeen opintojen jatkaminen ei hetkeen oikein innosta. Opintoasiainpäällikkö oli tietysti sitä mieltä, että kun näin pitkällä ollaan, ei maisteriakaan kannata jättää tekemättä. Maisterivaiheen ranskan opintojen tuskaankin löytyi lääke: ei tarvitse opiskella enää ranskaa vaan voin aloittaa venäjän/kiinan/japanin/arabian opinnot nollasta. Mikäpä siinä sitten..

Uuden kodin remonttiprojektikin on edennyt ainakin orastavaan alkuun. Sopassa ovat mukana jo mm. rakennusvalvontavirasto, taloyhtiö, isännöitsijä, arkkitehti, rakennuskonsultti ja remonttireiskat. Ihan kuin isommassakin hankkeessa. Vaikka onhan se iso, se hanke. Koti.

Hyvä Suomi!

Onneksi on tvkaista, jolta näin Euroviisut suorana suomenkielisellä selostuksella. Sain tänä vuonna myös äänestää Suomea, ja hyvinhän meidän kävi!

Viikonloppuvieraita II

Alte Brücke Neckar-joen yli


Heidelbergin apteekkimuseo


Bergbahn Königstuhlin huipulle


Levähdys Philosophenwegillä

Vietimme aktiivisen viikonlopun vanhempieni kanssa. Perjantaina katsastimme kaupunkia jalkaisin ja istuimme iltaa kotosalla vaihtaen mm. Matin ja Leon kuulumisia. Lauantaiaamuna lähdimme junalla Heidelbergiin, jossa tutustuimme linnaan ja apteekkimuseoon, matkasimme Bergbahnilla Königstuhlin huipulle ja kuljimme Philosophenwegiä maisemia ihastellen. Päivä oli aamun sadekuuron jälkeen helteinen, joten istahdimme aina kun siltä tuntui. Illalla Frankfurtin ilman raikasti ukkoskuuro, joka loi elokuisen illan tunnelmaa.

Sunnuntaina Sepin ollessa pitkällä lenkillä tutustuimme Palmengarteniin, tällä kertaa paljon asiantuntevammin löytäen paljon eri kasvi- ja myös lintulajeja. Ulkoilun jälkeen pistäydyimme Städel-museossa ja äitienpäivän kruunasi jätskiannokset Kaiserstrassen terassilla.

Mahtava viikonloppu hyvässä seurassa, kiitos!

On valo punainen

Berliinin retroliikennevalot

Frankfurtin liikennevalot koettelevat hermoja. Suomessa olen liikenteessä lainkuuliainen ja odotan vihreää, vaikka autoja ei tulisikaan. Punaisia päin ajavia autoja on vähän tekopyhää arvostella jos itse tekee samaa. Täällä liikennevalojen suunnittelu on kuitenkin niin huonoa, että olen miltei luopunut periaatteesta. Valon vaihtumista saa odottaa kauan, vaikka painaisi nappia ja katu olisi autio, ja jokaisen vaihdon välissä kaikki seisovat pitkän tovin punaisissa. Jalankulkijoiden on turha odottaa vihreää suoraa, jos ylittää monta katua putkeen. Useimmiten on pysähdyttävä jokaisissa valoissa ja edellä kuvattu odotus toistuu. Turhaan yrittää mainoskampanja kannustaa aikuisia näyttämään lapsille esimerkkiä ja odottamaan vihreää.

Asuntokaupan valmistelu on käynnissä ja nyt pohdimme jo vähän remonttiakin. Huomenna tulee jälleen odotettuja viikonloppuvieraita, siitä lisää myöhemmin.

München

Müncheniin emme olleet suunnitelleet onneksi kovin paljon ohjelmaa, sillä olimme vielä väsyneitä kävelyistä Grainaussa. Münchenissäkin meidät yllätti ukonilma, joka onneksi kuitenkin meni nopeasti ohi meidän odottaessa sen laantumista muistomerkin suojissa. Teimme lyhyen kierroksen opaskirjan ja Sepin johdolla päätyen viideksi kuulemaan epävireistä kellopeliä Raatihuoneen torille. Sepi kiipesi Neues Rathausin torniinkin ja kuvasi kaupunkia ylhäältä käsin. Illalla söimme hyvässä kasvisravintolassa Prinz Myshkinissä.

Sunnuntaina kävimme Dachaussa, jossa oli vuosina 1933-1945 keskitysleiri, joka toimi myös tuhoamisleirinä vuodesta 1941. Alueella oli leirin historiasta kertova museo sekä muutama leirin alkuperäisistä rakennuksista. Ahdistavin paikka oli krematorio, josta löytyi polttouunien lisäksi myös kaasukammio. Teki hiljaiseksi.

Zugspitze

Taas matkattiin köysiradalla.


Eibsee-järvi









Ennen ukonilmaa ja korttipeliä valloitimme Grainaussa sijaitsevan Saksan korkeimman vuoren, 2962 metriä korkean Zugspitzen, jonne noustiin köysiradalla Eibsee-järven rannalta. Vuori on aivan Itävallan rajalla ja huipulla pääsi laittamaan varpaansa Tirolin puolelle. Meitä onnisti sään puolesta isosti, sillä edellisenä päivänä oli vuorella vielä satanut lunta ja nyt päivä oli huikaisevan aurinkoinen. Korkeus, tuuli, kylmyys ja kaikki se luonnon armoilla oleminen jännitti kovasti (kai vain minua) ja vasta kun paluumatka hammasratasjunalla oli päässyt maan tasalle, hengityskin alkoi tasaantua.

Zugspitzen laskettelukausi oli juuri päättymässä seuraavana päivänä, joten paikka oli laskettelijoita täynnä. Kun ei laskettele, ei tiedä sellaisesta elämästä mitään, mutta mukavalta ja rennolta se näytti. Eniten tunkua oli after ski -paikassa, jossa tunnelmasta huolehti paikallinen pumppu.