Jännitys päättyi vihdoin eilen illalla onnellisesti: ostotarjous uudesta kodista hyväksyttiin. Monta asiaa loksahti kohdalleen, mutta paljon tuli myös mietittävää ja tehtävää. Asuntokauppaa ja remonttia aletaan kuitenkin miettiä vasta vappuviikonlopun jälkeen. Ensin juhlitaan!
Puksuttelemme huomenaamulla Baijeriin, Garmisch-Partenkircheniin ja Grainauhun ja sieltä lauantaina edelleen Müncheniin. Matkaraporttia viikonlopun jälkeen. Iloista vappua!
Onko silmissäni vikaa, vai onko talo oikeasti vinksallaan?
Sepi on tällä ja ehkä seuraavillakin viikoilla työmatkalla Ulmissa. Minäkin piipahdin siellä yliyön vierailulla. Kaupunki oli kovin sateinen ja valokuvat kuten myös turisteilu jäivät vähiin. Pääsimme kuitenkin saunomaan pitkästä aikaa hotellin saunassa, jossa oli kunnon kiuas ja kaikki. Kaupunki on kuuluisa Euroopan (vai maailman?) korkeimmasta kirkontornista, jonka valloittaminen jäi - tältä erää.
Launtaina Frankfurtissa vietettiin Museoiden yötä, kun n. 50 museota tai kulttuurilaitosta piti ovet auki aamukahteen tai pidempään. Yhdellä lipulla pääsi kaikkialle sisään ja kulkemaan tapahtumapaikkojen välillä bussikuljetuksella. Väkeä oli liikenteessä taiteiden yön malliin pilvin pimein, joten joka paikkaan piti jonottaa eikä aina mahtunut sisään.
Me aloitimme osallistumalla haitaribussin peruuttamisharjoituksiin, kävimme taide- ja elokuvamuseossa sekä valokuvanäyttelyssä ja nautimme kasvissushit snägäriltä.
Kaunotar oli asettunut keikistelemään kameroille. Lauantai-iltapäivä kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa Palmengartenissa. Puistot ovat Frankfurtissa yleensä pieniä ja valitettavan vähissä, mutta tässä puistossa lääniä ja luontoa riitti. Isoissa kasvihuoneissa oli kasveja ympäri maailmaa ja puutarhassa näkemistä ja tekemistä. Luontotumpeloina lajien tunnistus jäi omenapuuhun, opasta olisi tarvittu.
MyZeilissä on jotain 30-lukua ja funkkista, mutta kuitenkin ultramodernia.
Reikä MyZeilin seinässä. On vaatinut varmaan jotain lujuuslaskelmia. Olemme koko kevään aikana shoppailleet todella vähän, vain tarpeellista. Sitä ei hevin uskoisi kaupungin shoppailutaivaassa, Zeil-kadulla, ja sen uusimmassa, helmikuussa avatussa kauppakeskuksessa MyZeilissä. Hermo on pitänyt hyvin, ja mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän huomaa tarvitsevansa mitään uutta.
Meiltä eurot kuluvat reissaamiseen, joka sekin on suurimmaksi osaksi budjettimatkailua. Ruokailu ravintolassa mahtuu budjettiin, jos sieltä selviää 20 eurolla. Ja monissa paikoissa tähän hintaan saa mahdutettua halutessaan vielä viiniä tai olutta. Pullovesi maksaa ravintolassa saman verran - hanavettä täällä ei ruukata juoda, vaikka se on ihan hyvää.
Tunnustan nyt haaveilevani pikkuisesta, mukana helpommin kulkevasta digikamerasta isomman kameran rinnalle. Sehän on tuiki tarpeellinen, eikös?
Viikko on alkanut vähän takkuisesti. Hienon sunnuntairetken jälkeen paluu arkeen ei oikein ole maistunut, ja koti-ikäväkin iski. Opintojen kanssa on ollut taistelua: mitäs menin tekemään määrällistä tutkimusta, ja nyt pitäisi osata tilastotiedettä ja SPSS-ohjelman käyttöä. Kaiken huipuksi veroehdotukset saapuivat vihdoin eilen, eikä omassani ollut juuri ilon aihetta, niin paljon mätkyjä tuli.
Onneksi jotain positiivistakin, olemme suunnitelleet Hekun & Mikon ja Mian & Mikan vierailun ohjelmaa. Toukokuun lopulla suuntaamme yhdessä etelään viinialueille ja pistäydymme myös Ranskan puolella. Hauskaa! Lisäksi Sepi löysi heinä-elokuuksi itselleen halvemman ja kivemman vuokrakolmion täältä Bockenheimista suomalais-saksalaiselta perheeltä.
Viikon valoistumista odotellessa voi vielä palata sunnuntain tunnelmiin: Kukkulalta laskeuduttiin tuolihissillä, kääk.
Sepin työkaverin suosituksesta lähdimme sunnuntairetkelle Rüdesheimiin, Rheingaun viinialueen keskukseen. Suositus lupasi paljon: "definite highlight!" ja sitä retki olikin. Reinin varrella upeita maisemia, viiniviljelmiä ja linnoja. Uskaltauduimme, minäkin, köysiradalla ylös kukkulalle, josta jatkoimme pitkin UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluvaa kävelyreittiä kohti Assmannshausenia, josta palasimme Rüdesheimiin laivakyydillä Reiniä pitkin. Ennen paluumatkaa nautiskelimme vielä lasilliset paikallista Rieslingiä. Parasta Saksaa tähän mennessä!
Olemme kokeilleet tärkeimmät paikalliset erikoisruoat: Grüne Soße sekä Handkäs mit Musik. Molempia sopii nauttia Äpfelweinin kanssa. Soße maistui hyvältä (tosin söimme sitä lämpimänä), mutta Handkäse jäi varmastikin ainutkertaiseksi elämykseksi.
Frankfurter Grüne Soße valmistetaan mm. seitsemästä yrtistä, kananmunista ja öljystä ja se nautitaan kylmänä yhdessä esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja kananmunien kanssa. Tarina kertoo, että Grüne Soße oli kaupungin oman pojan Goethen lempiruokaa.
Handkäse on käsin tehtyjä juustokiekkoja, ja jos ne tarjoillaan runsaan sipulin kanssa, niin kyseessä on Handkäs mit Musik - musiikki tulee perästä myöhemmin kaupan päälle, jos on tullakseen. Suosittelisin jättämään tämän alkupalan väliin ja siirtymään suoraan pääruokaan.
Eilen laitettiin vähän parempaa päälle ja vietettiin teatteri-iltaa. Näimme Hysterian, jota luonnehdittiin farssiksi, mutta joka oli muutakin. Liikuttiin Freudin ja Salvador Dalin maailmassa, ja loppua kohden koko näyttämö muuttui Dalin maalaukseksi. Hm.
Main-joen varrella maisemat vaihtelevat urbaanista vihreään.
Tänään huomasin jo toivovani hieman pilvistä säätä, keskipäivän lenkillä oli jopa hieman tukalaa?! Vastapäisen talon pihalla on iso syreenipensas puhjennut kukkaan ja tuoksuilee kauas.
ps. Johan kaikki tietävät, mikä joukkue voitti jääkiekon SM-liigan! Laulakaa mukana, paljon parempi kuin uusi kannatuslaulu.
Alun perin meidän piti viettää pääsiäisloma Baijerissa, mutta olimme myöhässä junavarausten kanssa. Kun ostaa tarpeeksi ajoissa, liput maksavat vain murto-osan normaalista (esim. 58 e/normaalihinta 222 e). Berliiniin onnistuimme saamaan vielä liput puoleen hintaan, tosin hyvin aikaisiin juniin. Niinpä menomatka alkoi 7.13 lauantaiaamuna ja paluujuna lähti tänä aamuna jo 6.32. Saimme viettää siis kaksi täyttä päivää ihan melkein kesäisessä Berliinissä. Oli vähän turistiväsymystä Lontoon-reissun jäljiltä ja kävely, jota normaalisti teemme kohteissa aamusta iltaan väsyksiin saakka, ei maistunut ihan niin paljon. Poikkeuksellisesti meitä houkuttivatkin tällä kertaa sisäkohteet. Saimme rautaisannoksen DDR:n ja Berliinin muurin historiaa sekä Checkpoint Charlien ja että DDR-historian museoissa. Ehdimme myös Annie Leibovitzin valokuvanäyttelyyn, joka meni vähän Saksan historiasta sivuun, mutta oli upea. Ulkona kiersimme Topographie des terrors -ulkoilmanäyttelyn SS:n ja poliisivaltion historiasta, teimme Berlin Mitte -kävelykierroksen Sepin (ja matkaopaskirjan) opastuksella sekä myös risteilykierroksen Spree-joella. Ai niin, ja toki kävimme myös antiikkimarkkinoilla, jotka näyttävät olevan ohjelmassa joka kaupungissa, ja vihreässä Tiergartenin puistossa, jossa näimme mm. nudisteja loikoilemassa auringossa. Paljon sitä ehtiikin, vaikka minusta otimme tällä kertaa aika rennosti.
Tänään oli hyvä päivä. Aurinkoa, vapaata, terassia, apfelweinia, juustokakkua. Sain kotoa lahjaksi hyvää lukemista ja Sepi vie minut ensi viikolla teatteriin. Mahtavaa. Kiitos kaikille onnittelijoille!
kuvalähde Jätimme eilen Mikon välityksellä ostotarjouksen yhdestä asunnosta. Vielä ei asunnosta sen enempää, kun ei tiedä yhtään miten käy. Jännitystä piisaa vielä pari viikkoa, ennen kuin saadaan päätös. Koita tässä nyt sitten keskittyä muuhun.
Craven Cottagelle oli helppo löytää seuraamalla täydestä metrosta purkautuneita torreseja, keaneja, litmasia ym. tuttuja nimiä. Trokarit olivat vastassa ja halukkaita hieromaan kauppoja, jos jollain olisi sattunut olemaan ylimääräisiä lippuja tarjolla. Aseman ja stadionin väliselle terassille ei oikein mahtunut menemään pintille, koska se pursusi mölyäviä Liverpool-faneja keltaisessa poliisipiirityksessä.
Paikkamme olivat loistavat sivukatsomon tokalla rivillä, josta pääsi aistimaan peliä vain parin metrin etäisyydeltä. Lippujen saannissa oli jännitystä loppuun asti, koska lipputoimistosta tuli vasta perjantaina iltapäivällä sähköposti, että liput oli lähetetty, ja ne saapuisivat seuraavana työpäivänä. Yöllä saapuessamme hotelliin lipuista ei ollut tietoa, eikä niitä aamullakaan löytynyt saapuneiden kirjeiden joukosta, mutta conciergen jemmapinkasta ne onneksi löytyivät. Ulkomaille pilettejä ei voinut lähettää, koska ne printataan ilmeisesti niin myöhään. Kauden aikana peli oli ehditty siirtää maanantaille, mutta suureksi onneksemme siirto takaisin lauantaille oli pakollinen Liverpoolin menestyttyä taas Mestareiden liigassa.
Roy Hodgsonin Fulham yritti tuttua nollanollaa, kun Liverpool kolisutteli vain maalikehikoita neljään kertaan ekalla puoliajalla. Vaikka sympatiat olivat kotijoukkueen puolella, ja pääsylipussakin luki "Home Supporters Only", olin hillitysti iloinen Benayounin tehdessä pelin ainoan maalin muutama hetki ennen loppuvihellystä. Liverpoolin mestaruustoiveet säilyivät hengissä, kun se siirtyi hetkeksi Valioliigan kärkeen.
