Craven Cottagelle oli helppo löytää seuraamalla täydestä metrosta purkautuneita torreseja, keaneja, litmasia ym. tuttuja nimiä. Trokarit olivat vastassa ja halukkaita hieromaan kauppoja, jos jollain olisi sattunut olemaan ylimääräisiä lippuja tarjolla. Aseman ja stadionin väliselle terassille ei oikein mahtunut menemään pintille, koska se pursusi mölyäviä Liverpool-faneja keltaisessa poliisipiirityksessä.
Paikkamme olivat loistavat sivukatsomon tokalla rivillä, josta pääsi aistimaan peliä vain parin metrin etäisyydeltä. Lippujen saannissa oli jännitystä loppuun asti, koska lipputoimistosta tuli vasta perjantaina iltapäivällä sähköposti, että liput oli lähetetty, ja ne saapuisivat seuraavana työpäivänä. Yöllä saapuessamme hotelliin lipuista ei ollut tietoa, eikä niitä aamullakaan löytynyt saapuneiden kirjeiden joukosta, mutta conciergen jemmapinkasta ne onneksi löytyivät. Ulkomaille pilettejä ei voinut lähettää, koska ne printataan ilmeisesti niin myöhään. Kauden aikana peli oli ehditty siirtää maanantaille, mutta suureksi onneksemme siirto takaisin lauantaille oli pakollinen Liverpoolin menestyttyä taas Mestareiden liigassa.
Roy Hodgsonin Fulham yritti tuttua nollanollaa, kun Liverpool kolisutteli vain maalikehikoita neljään kertaan ekalla puoliajalla. Vaikka sympatiat olivat kotijoukkueen puolella, ja pääsylipussakin luki "Home Supporters Only", olin hillitysti iloinen Benayounin tehdessä pelin ainoan maalin muutama hetki ennen loppuvihellystä. Liverpoolin mestaruustoiveet säilyivät hengissä, kun se siirtyi hetkeksi Valioliigan kärkeen.
Kiitokset Hannelelle ikimuistoisesta 30-vuotislahjasta!
Linkki pelin huippuhetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti