Teimme eilen lauantairetken Kölniin, jonne hurautti täältä nopealla junalla reilussa tunnissa. Myös Kölnissä koin kauhun hetkiä portaissa, nimittäin Kölnin tuomiokirkon torniinhan oli päästävä. Portaat olivat tietysti kapeat ja samassa pimeässä ahtaudessa kulki ihmiset sekä ylös että alas. Pääsin korkealle, levähdystasanteelle saakka ja siitä vielä vähän eteenpäin, mutta sitten tuli sama huimaus kuin viimeksi Nagoyan maailmanpyörässä. Ei auttanut kuin kääntyä yksisuuntaisissa portaissa menemään alaspäin, vaikka Sepi ja italialainen kanssakiipeäjä yrittivät tsempata jatkamaan. Sepi onneksi jatkoi ja sai napattua muutaman kuvankin yläilmoista. Ylös oli yhteensä 509 askelmaa, mutta matka ei haitannut, meillähän on kotitalosta harjoitusta.
taas yhdet kauhuportaat
Näkymä tuomiokirkon tornista
Kölschin äärellä huimaus vähän rauhoittui
Kävimme myös suklaamuseossa tutkailemassa mm. pienen suklaatehtaan toimintaa ja tarkoitus oli käydä myös vanhassa Gestapon vankilassa, mutta paikka oli sinne saakka ehtiessä mennyt jo kiinni.
Illalla kotimatkalla tuntui kuin olisikin ollut matkalla kotiin, vaikka väliaikaiseen. Väliaikaiseen kotiin joudumme muuten todennäköisesti myös Suomessa, sillä saimme Siltasaaren kodin kaupaksi. Huoh ja snif.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti