Tukholman maraton

Kovakuntoiset kollegat Janne ja Teemu lähtöalueella


10 km


29 km


Aurinko porotti armottomasti Tukholman taivaalta, kun starttasimme lauantain urakkaan. Olisiko johtunut helteestä vai jännityksestä, että syke oli alusta saakka paljon normaalia korkeampi. Ensimmäiset kymmenen kilsaa menivät ryysiksessä pujotellen ja vapaata juoksutilaa etsien. Jatkossa tilaa oli kadulla enemmän, mutta tuskien taival alkoi jo 25 km:n kohdalla. Jokaisella juomapisteellä siihen asti tankattu urheilujuoma ei imeytynyt, vaan painoi mahassa, ja nestehukan merkkeinä tulivat vilunväreet. Välillä täytyi kävellä lyhyitä pätkiä, mutta veden juominen ja erilaisten välipalojen syöminen sai olon paremmaksi. Yleisön kannustus, kaikki radanvarren lasten kanssa läpsityt ylävitoset ja ajatus maalissa odottavasta palkinnosta (siis vaimon halaus) auttoivat jaksamaan. Kun huomasin neljän tunnin jäniksen toisella Västerbron-sillan ylityksellä, päätin seurata sitä maaliin asti. Minimitavoite täyttyi, ja kaikesta tuskasta huolimatta maalissa oli mahtava fiilis.

Vaikka taas kävi matkan varrella mielessä, että tässä maratontouhussa ei ole mitään järkeä, ja 42195 metrin kidutus saa jäädä viimeiseksi, niin seuraavana päivänä kuitenkin aika on jo kullannut muistot. Välillä pitää kuitenkin harrastaa jotain muutakin ja vaikka hankkia vähän lihaa luiden ympärille.

10 km - 0:55:00 - sij. 4950
20 km - 1:49:33 - sij. 4511
30 km - 2:46:21 - sij. 4277
40 km - 3:45:48 - sij. 3868
Maali - 3:57:50 - sij. 3797 / 10 674

Tulos - Reitti