Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna

Tänään oli hyvä päivä. Aurinkoa, vapaata, terassia, apfelweinia, juustokakkua. Sain kotoa lahjaksi hyvää lukemista ja Sepi vie minut ensi viikolla teatteriin. Mahtavaa. Kiitos kaikille onnittelijoille!

Jännitystä

kuvalähde

Jätimme eilen Mikon välityksellä ostotarjouksen yhdestä asunnosta. Vielä ei asunnosta sen enempää, kun ei tiedä yhtään miten käy. Jännitystä piisaa vielä pari viikkoa, ennen kuin saadaan päätös. Koita tässä nyt sitten keskittyä muuhun.

Fulham-Liverpool 0-1

Craven Cottagelle oli helppo löytää seuraamalla täydestä metrosta purkautuneita torreseja, keaneja, litmasia ym. tuttuja nimiä. Trokarit olivat vastassa ja halukkaita hieromaan kauppoja, jos jollain olisi sattunut olemaan ylimääräisiä lippuja tarjolla. Aseman ja stadionin väliselle terassille ei oikein mahtunut menemään pintille, koska se pursusi mölyäviä Liverpool-faneja keltaisessa poliisipiirityksessä.

Paikkamme olivat loistavat sivukatsomon tokalla rivillä, josta pääsi aistimaan peliä vain parin metrin etäisyydeltä. Lippujen saannissa oli jännitystä loppuun asti, koska lipputoimistosta tuli vasta perjantaina iltapäivällä sähköposti, että liput oli lähetetty, ja ne saapuisivat seuraavana työpäivänä. Yöllä saapuessamme hotelliin lipuista ei ollut tietoa, eikä niitä aamullakaan löytynyt saapuneiden kirjeiden joukosta, mutta conciergen jemmapinkasta ne onneksi löytyivät. Ulkomaille pilettejä ei voinut lähettää, koska ne printataan ilmeisesti niin myöhään. Kauden aikana peli oli ehditty siirtää maanantaille, mutta suureksi onneksemme siirto takaisin lauantaille oli pakollinen Liverpoolin menestyttyä taas Mestareiden liigassa.

Roy Hodgsonin Fulham yritti tuttua nollanollaa, kun Liverpool kolisutteli vain maalikehikoita neljään kertaan ekalla puoliajalla. Vaikka sympatiat olivat kotijoukkueen puolella, ja pääsylipussakin luki "Home Supporters Only", olin hillitysti iloinen Benayounin tehdessä pelin ainoan maalin muutama hetki ennen loppuvihellystä. Liverpoolin mestaruustoiveet säilyivät hengissä, kun se siirtyi hetkeksi Valioliigan kärkeen.

Kiitokset Hannelelle ikimuistoisesta 30-vuotislahjasta!

Linkki pelin huippuhetkiin.

Lontoo

Lontoo oli kaikkea ja vielä enemmän. Ihana kaupunki, joka siirtyi kakkoseksi listallani heti Nykin jälkeen. Kohokohtia olivat mm. antiikkimarkkinat Portobello Roadilla ja Covent Gardenin vilinä. Liikuskelimme lähinnä ulkosalla kävellen ja kiertoajelubusseilla, sisällä kävimme ainoastaan National Galleryssa, josta löytyi hieno Akseli Gallen-Kallelan Keitele.

Stressiäkö? Ei kai

Noora kysyi, onko elämä täällä stressitöntä, mistä muistinkin kaivaa pitkästä aikaa verenpainemittarin esiin. No ei se alapaine edelleenkään ole kovin alhaalla (90), mutta on se ollut työkiireiden aikaan korkeampikin. Ja olo on kyllä stressitön, vaikka luonteeseen kuuluukin hermoilu vähän joka asiasta. Kuten nyt opintojen aikatauluista tai asunnonostotarjouksen jättämisestä.

Eilisellä kävelyllä vastaan tuli paljon bisnespukeutuneita ihmisiä, erityisesti rahakortteleiden lähellä. Heidät nähtyäni oma vapaus kieltämättä hykerrytti.

Kaikki ulos!

Palkitsin alkuviikon ja aamupäivän ahkeroinnin vapaalla iltapäivällä. Suuntasin kaupungille, ja kun käteistäkin oli taskussa vielä 2,90, menin metrolla. Oli niin lämmintä, että vaikka oli vain t-paita ja kevättakki, tuli kuuma. Sorruin Römerillä jätskiin, joten kävelin kotiin Mainin rannan kautta.

Kaupungin kasvot ovat muuttuneet parissa päivässä. Vaikka puiden lehdet ovat vielä pienillä silmuilla, on jotenkin vehreää ja kesäistä. Ehkä se johtuu ihmisistä, jotka ovat kaivautuneet koloistaan puistoihin, lojumaan kenturoille tai istuskelemaan terassille.