Etnoruokaa

Syömme paljon etnoruokaa missä olemmekin. Etnoravintolat ovat kasvissyöjälle helppoja, sillä niistä löytyy useimmiten sekä paljon hyviä kasvisvaihtoehtoja että myös englanninkielinen lista. Kasvisannoksiin ei ole myöskään etnopaikoissa piilotettuna pekoni- tai muita lihayllätyksiä, kuten joskus muissa ravintoloissa (myös Suomessa!) käy. Kasvissyöntiä kunnioitetaan.

Frankfurtissa on paljon erityisesti thai-paikkoja, joista suosikkimme on kantapaikaksemme muodostunut BanThai tuossa lähellä. Muitakin vaihtoehtoja eri puolilta maailmaa löytyy runsaasti. Etiopialainen keittiö on ollut maukas tuttavuus: tulista kasvisruokaa, jota syödään käsin leivän avulla. Sosiaalista ja hyvää.

Eltvillen ruusut

Vaikka viikonloppu piti pyhittää Frankfurtille, päätimme lähteä sunnuntaiaamuna kuitenkin kylmyyttä ja harmautta pakoon. Päädyimme Eltvilleen, pieneen kaupunkivanhukseen, joka jäi Rüdesheimin retkellä näkemättä. Perillä huomasimme kaupungissa olevan käynnissä vuosittaiset ruusufestivaalit; Eltville on ruusujen, viinin ja kuohuviinin kaupunki. Ruusut olivatkin isossa osassa kaupunkikuvassa, enkä ole ennen nähnyt niin paljon erilaisia ruusuja yhtä aikaa.

Onneksemme pääsimme kerrankin englanninkieliselle kävelykierrokselle historialliseen Eltvilleen ja hauskuutta täydensi se, että opas paljastui suomalaiseksi. Hän (Tove Janssonin look-alike) huomasi pian Marimekko-laukkuni ja Muumi-sateenvarjon, ja kysyi olemmeko Suomesta. Vinkkasi vielä elokuulla järjestettävästä suomalais-saksalaisen kauppakamarin viini-illasta ja kutsui meitä lämpimästi mukaan.

Sadetta emme päässeet pakoon, mutta harmautta kylläkin.

Zu kalt

Patterit ovat olleet tämän viikon kylminä ja asunnon lämpötila on laskenut samaa vauhtia poikkeuksellisen kylmän ulkolämpötilan kanssa. Tänään kylmyys meni jo kohtuuttomuuksiin, joten yritin saada asiaan muutosta. Tajusimme, että meille ei ole huoltoyhtiön yhteystietoja, joten soitin vuokraemännälle. Jätin hänen kännykkäänsä viestin, ja hän soitti myöhemmin takaisin, kun olimme ulkona. Joskus saksankielisistä puheluista ei tahdo tulla mitään, mutta tällä kertaa kommunikointi onnistui jopa metron hälinässä. Hän selitti, että patterit menevät aina kesätauolle kesäkuussa, ja ongelma on sama myös naapureilla (niin kuin se lohduttaisi). Hän lupasi kuitenkin soittaa huoltoon maanantaina.

Hyödynsin sadepäivän siivoamalla ja pyykkäämällä, kun Hannele esitteli hienoa pro seminaari -tutkielmaansa Skypessä. Sateen laannuttua oli pakko lähteä shoppailemaan, koska ei sitä voi ikuisuuksiin lykätä. Kengät ja farkut löytyivätkin yllättävän kivuttomasti. Farkkujen leveydestä piti ottaa tuumaa pois edellisiin verrattuna, koska juokseminen on syönyt sen verran miestä.

Onnea valmistuneelle

Ehdin olla valmistunut jo viisi päivää, ennen kuin sain tietää siitä itse. Aamulla postilaatikossa odotti kuitenkin kauan kaivattu todistus. Tänään aion olla ihan vähän ylpeä itsestäni.

Koti Punavuoressa

Viime perjantaina saimme avaimet uuteen kotiin, ja jo sunnuntaina tupa oli kodikkaan täynnä väkeä, kun vierailulla olivat Anna, Kaisa, Johanna ja Pentti sekä Sanni ja Aleksi ja Mikko ja Jaana. Viikonlopun mittaan remonttisuunnitelmat kypsyivät ja päädyimme muuttamaan asunnon pohjaratkaisua siirtämällä keittiön nykyiseltä paikaltaan viereiseen huoneeseen. Yhteen kantavaan seinään puhkaistaan oviaukko ja lisäksi tehdään pintaremonttia. Asunto on hyvässä kunnossa - tee-se-itse-remontin kannalta optimaalisessa kunnossa Jaanan ja Mikon mukaan - eli teemme todennäköisesti osan remonttitöistä itse Sepin palattua Suomeen. Nyt arkkitehti tekee piirustusta ja lupahakemusta taloyhtiön ja rakennusvalvonnan lupia varten.

Mukavaa oli päästä taas katselemaan uusia nurkkia, kun maaliskuiselta käynniltä saadut muistikuvat olivat jo haalistuneet. Taloyhtiön sauna näytti kutsuvalta ja ylellisyyden kruunaa saunan yhteydessä oleva pieni uima-allas! Kyllä meidän kelpaa.

Tukholman maraton

Kovakuntoiset kollegat Janne ja Teemu lähtöalueella


10 km


29 km


Aurinko porotti armottomasti Tukholman taivaalta, kun starttasimme lauantain urakkaan. Olisiko johtunut helteestä vai jännityksestä, että syke oli alusta saakka paljon normaalia korkeampi. Ensimmäiset kymmenen kilsaa menivät ryysiksessä pujotellen ja vapaata juoksutilaa etsien. Jatkossa tilaa oli kadulla enemmän, mutta tuskien taival alkoi jo 25 km:n kohdalla. Jokaisella juomapisteellä siihen asti tankattu urheilujuoma ei imeytynyt, vaan painoi mahassa, ja nestehukan merkkeinä tulivat vilunväreet. Välillä täytyi kävellä lyhyitä pätkiä, mutta veden juominen ja erilaisten välipalojen syöminen sai olon paremmaksi. Yleisön kannustus, kaikki radanvarren lasten kanssa läpsityt ylävitoset ja ajatus maalissa odottavasta palkinnosta (siis vaimon halaus) auttoivat jaksamaan. Kun huomasin neljän tunnin jäniksen toisella Västerbron-sillan ylityksellä, päätin seurata sitä maaliin asti. Minimitavoite täyttyi, ja kaikesta tuskasta huolimatta maalissa oli mahtava fiilis.

Vaikka taas kävi matkan varrella mielessä, että tässä maratontouhussa ei ole mitään järkeä, ja 42195 metrin kidutus saa jäädä viimeiseksi, niin seuraavana päivänä kuitenkin aika on jo kullannut muistot. Välillä pitää kuitenkin harrastaa jotain muutakin ja vaikka hankkia vähän lihaa luiden ympärille.

10 km - 0:55:00 - sij. 4950
20 km - 1:49:33 - sij. 4511
30 km - 2:46:21 - sij. 4277
40 km - 3:45:48 - sij. 3868
Maali - 3:57:50 - sij. 3797 / 10 674

Tulos - Reitti